Kakkososaa pukkaa! Kuvitellaan, että perhe valittu ja treffattu, ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä toisiinsa. Sitten alkaakin paperihommat. Onneksi Suomen ja Ruotsin välillä säätäminen on yllättävän helppoa kun vertaa vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Oletan, että olet jo tsekkaillut, että olet ihan valid candidate, joten en ala enempää selostella niistä asioista. Mutta yksinkertaisesti sanottuna: suomalainen pääsee Ruotsiin tuosta vain. Seuraavassa osassa selitän lisää siitä itse muuttamisesta, mutta puhutaas nyt tästä soppariasiasta.

osa I: perheen valinta // osa II: sopimuksen tekeminen

Ruotsilla ei ole virallista au pair -sopimusta, mutta muutama lakipykälä muistaakseni kyllä löytyy. Harmi vain/onneksi nämä tuntuvat olevan perheille vain hataria ohjenuoria, sillä asiat tuppaavat heittelmään molemmin puolin. Täällä au pair -nimikkeellä maahan tuleva saa työskennellä maksimissaan 25 tuntia viikossa ja hänen on pakko hakeutua ruotsin kurssille. Palkkion on oltava ainakin 3500 kruunua ennen veroja - verojen jälkeen käteen jää muistaakseni 3029 kruunua. Kuitenkin kuten sanottu, näistä näkee kaikinlaisia versioita. Itse tosiaan työskentelen sen noin 40 viikkotuntia ja lunastan 5000 kruunua kuukausipalkkiota. En ole käynyt kielikurssia enkä tulekaan käymään ellen erikseen omasta tahdostani halua, sillä olen täällä englanninkielisen järjestön ns. kautta. Oikeastaan mun nimike ei edes ole au pair, vaan live-in nanny. Joten ottakaa huomioon, että olen kirjottanut nämä ihan oman tietotaitokokemukseni perusteella ;)

Tee työsopimus. Älä työskentele pimeästi. Tai työskentele vain, mutta pyydä paperille ainakin työtunnit, työtehtävät, palkalliset ja palkattomat lomat, vakituiset vapaat, palkan määrä, palkkapäivä, ylityökorvaukset, mitä on sovittu perheen kustantavan sulle ja se, kenellä on loppupeleissä vastuu. Netistä löytyy erilaisia sopimuspohjia, ja niistä voi myös aina ottaa mallia ja tehdä ihan oman. Auppareita kohdellaan helposti kuin kotiorjia, joilla ei ole muuta elämää, joten asioiden on hyvä olla mustaa valkoisella. Esimerkiksi jos sopimuksessa lukee, että viikonloput vapaita ellei erikseen sovita, perhe ei voi odottaa, että jäät lyhyellä varoitusajalla viikonloppuna lapsia vahtimaan. Noilla kustannuksilla tarkoitan sitä, että usein Tukholmassa perheet ovat valmiita maksamaan aupparin SL-kortin ja puhelinliittymän sekä joskus myös esimerkiksi kuntosalijäsenyyden tai jotain vastaavaa.

Ota myös huomioon se, että varsinaisesti aupparit eivät saa palkkaa vaan palkkiota. Tämä on tärkeä varsinkin siinä vaiheessa kun ilmoittaa Kelalle ulkomailla oleskelustaan!

Työtunnit ja -tehtävät
Aupparilla tunnit voivat olla mitä tahansa kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen tuntia, ja varmaan tuon haitarin molemmin puolin vaikka yleisin onkin varmaan se tuttu ja turvallinen 25 tuntia. Mulla on 40h/viikko, mutta ei tunnu yhtään siltä. Työtuntien kanssa käsi kädessä kulkee työtehtävät. Mitä olet valmis tekemään? Tukholmassa monilla perheillä on ainakin kerran viikossa käyvä siivoja, jolloin aupparille jää yleensä vain päivittäisiä juttuja kuten pyykit, tiskit ja imurointi. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän jälkien siivoamista - meillä lapset siivoavat itse omat jälkensä, mä pesen vain lasten pyykit ja vaihdan heille lakanat, mutta jälkimmäisessäkin hommassa penskat auttavat jos ovat kotona. Mulla kotitöihin kuuluu pyykkääminen, lasten lakanoiden vaihto, tiskikoneen tyhjennys aina aamuisin, keittiön imurointi pari kertaa viikossa, roskien vienti ulos, postin haku sekä kierrätettävien vienti kierrätyspisteeseen. Lisäksi teen arkisin kaikki ateriat ja siivoan niiden jäljet, ja käyn kaupassa. En ole missään vaiheessa kokenut, että tässä olisi liikaa tekemistä. Kaikki on ripoteltu pitkin viikkoa, joten tuo 40 tuntia töitä ei todellakaan tunnu 40 tunnilta töitä!

Mikäli perheellä on siivoja tai mahdollisesti muita työntekijöitä, pyydä saada tavata heidät. Mä esimerkiksi tapasin meidän siivojan ekaa kertaa siten, että se tuli hyräillen vierashuoneeseen ja mä aiheutin sille sydänkohtaukset jo pelkästään paikoillani olemalla. Loppujen lopuksi tullaan tosi hyvin toimeen ja se onkin tärkeä, koska se pyörii täällä kuitenkin kuudesta kahdeksaan tuntia aina kerran viikossa, ja yleensä mä olen samaan aikaan talossa. Oon lukenut kauhutarinoita, joissa auppari ja siivoojaa eivät ole tulleet toimeen keskenään, ja siivooja sitten on jättänyt aupparin huoneen/kylppärin siivoamatta tai muuta vastaavaa. Joten tutustukaa muuhunkin palvelusväkeen, loppupeleissä ne on kuitenkin periaatteessa teidän kollegoita!

Lisäksi mun vastuulla on meidän toinen auto, josta pääsenkin seuraavaan, työtehtäviä vähän sivuavaan aiheeseen, ajamiseen. Mä ajan tolla "mun" autolla suoraan sanoen ihan helvetisti. Ajelen sikin sokin pitkin koko lääniä, välillä vähän kaupungissa, välillä vähän landella. Nyt tän mun melkein vuoden aikana oon ajanut auton mittariin yli 10 tuhatta kilometriä. Kun takapenkillä istuu jonkun toisen lapset, täytyy olla hyvä ajamaan. Täytyy luottaa omaan ajokykyyn, täytyy uskaltaa olla varma autoa käsitellessä. Mä olen aina ollut auton ratissa kuin kotona eikä mua pelota ajella edes keskustassa, joten oon pärjännyt hyvin. Mun perheellä olikin ykköskriteerinä excellent driving skills ja heti ekana sainkin ajaa itseni metroasemalta talolle hostäidin arvioidessa apparin paikalta mun menoa. Oon kuulemma niin lasten kuin vanhempienkin mielestä tähän mennessä paras kuski. Suomalaisella ajokortilla saa ajella myös täällä, joten jos sellanen on taskussa niin ei muuta kuin rattiin! Liikennesäännöt ovat aika samat kuin Suomessa, mutta kanssakuskit ovat huomattavasti mukavempia. Kirjoittelinkin postausta ruotsalaisesta liikenteestä jo syyskuussa!

Kuitenkin Tukholman julkinen liikenne toimii tosi hyvin, ja esimerkiksi aivan keskustassa asuva perhe ei välttämättä omista autoa ollenkaan! Me kuitenkin asutaan vähän ydinkeskustan ulkopuolella ja lasten harrastukset ovat aina välillä niin kaukana ja niillä on niin paljon tavaraa mukana, että sinne on pakko ajaa autolla. Koska toi meidän BMW on "mun" auto, niin mä myös pidän siitä huolen. Tankkaan, huollan, pesen, fiksaan, vaihdatan renkaat. Tähän mennessä ei ole tarvinnut kuin katsella öljyjä, pitää tankki täynnä, täyttää lasinpesunestesäiliö ja siivoilla sekä sisä- että ulkopuoleltakin. Renkaatkin vaihdatan liikkeessä, jossa perhe säilöö talvi/kesärenkaansa. Helppoo ko heinänteko. Muistakaa kuitenkin laittaa sopimukseen se, kuka on vastuussa viime kädessä. Jos sinä kolaroit, maksatko sinä kulut vai hoitaako perhe ne? Kuka maksaa esimerkiksi omasta mokasta johtuneet parkkisakot?

Vapaapäivät ja lomat
Pakolliset vapaat täytyy ehdottomasti mainita jollain muotoa. Muuten perhe voi pitää sua töissä joka päivä. Ja sitähän ei kukaan jaksa. Useimmiten auppareilla on lauantai ja sunnuntai vapaata, mutta tiedän monia, joilla on satunnainen päivä viikolta vapaa. Nämä ovat perhekohtaisia juttuja, ja yleensä ihan täysiä vapaapäiviä ei edes saa - aina siellä keikkuu se ellei erikseen sovita -pikkuprintti. Mulla on ollut keskimäärin kerran kuussa viikonloppuduunia enkä ole ikinä joutunut olemaan kokonaista viikonloppupäivää lasten kanssa. Välillä jos olen vain loikoillut kotona niin olen luvannut katsoa lasten perään (mutta olemaan tekemättä mitään muuta) jos vanhemmat haluavat mennä jonnekin tai vaikkapa hakenut toisen lapsista treeneistä kotiin kun kotona on pitänyt kiirettä. Tollaisia pikkujuttuja, joissa voi hyvin perheenjäsenenä avustaa. Jos tiskikone sattuu just lauantaina menemään läpi niin, että mä olen keittiössä, niin kyllä mä sen tyhjennän. Ihan yhtä lailla mä olen tän talon asukas ja käytän niitä tiskejä, joten miksen tyhjentäisi? Kaikkea ei tarvitse ajatella työnä.

Palkalliset ja palkattomat lomat on taas sellainen, mitä moni ei mieti. Mutta miettikää. Ei kukaan jaksa työskennellä useampaa kuukautta putkeen pelkillä viikonloppuvapailla. Mä tein töitä elokuusta lokakuuhun kunnes sain viikon loman, ja toi muutama hassu kuukausi oli jo tosi lähellä kipurajaa. Lomista on hyvä sopia, että X määrä lomaviikkoja, joista Y palkallista. Mahdollista myös sopia, että yksi tai useampi loma suuntautuu koti-Suomeen ja perhe maksaa lennot. Mun sopimuksessa on, että kun perhe lähtee lomalle niin saan asua täällä ja käyttää perheen luottokorttia ja autoa elämiseen vaikka he eivät olekaan täällä. Jos haluan lähteä Suomeen, maksan liput ihan itse. Tää on toiminut tosi hyvin, sillä aina kun kaikki perheenjäsenet ovat samaan aikaan lomalla, koko perhe lähtee muualle reissuun ja mä saan jäädä yksin tänne!

Mulla on sopimuksessa, että several weeks of unpaid vacation, three weeks of paid vacation, ja tää maksettu loma on kesälle sijoittuva. Tähän mennessä oon lomaillut palkattomasti kesällä viikon ja myöhemmin kaksi viikkoa, lokakuussa viikon, joulu-tammikuussa kaksi viikkoa sekä helmikuussa viikon. Oon saanut aina luvan lähteä pyhinä kotiin ellei erikseen sovittu ja perheen puolesta voisin lentää vaikka viikonlopuksikin kotiin. Kesällä tulen lentämään kotiin pariinkin otteeseen parhaan ystäväni lakkiaisiin ja pikkusisarukseni konffikseen, molemmat tulen saamaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä vapaaksi. Näitä on tosi helppo sopia kunhan vain ilmoittaa ajoissa!

Joustavuus ja ylityöt
Liittyy ihan yleisesti sopimuksen kaikkiin kohtiin, ja on ehkä arvostettavin ja odotetuin ominaisuus aupparissa. Ei tarvitse alentua kotiorjaksi, mutta ei myöskään voi olettaa, että lasten kanssa kaikki sujuu kuin silloin joskus sovittiin. Joskus lapsi on kipeä ja sopimuksenmukainen päivävapaa vaihtuu sairaan penskan hoivaamiseen. Joskus vanhemmat jäävät jumiin töihin ja työpäivä loppuu sopimuksenmukaisen kello kuuden sijaan vasta yhdeksältä. Joskus (kuten eilen) lapsi saa hammasraudat ja sitten sattuu ja itkettää ja vuotaa verta ja haluaa vaan lojua kainalossa koko päivän, ja sitten joutuu juoksemaan apteekkiin ja vielä työajan jälkeen ajelemaan ensiapuun.

Tällaisten tapahtumien varalta on hyvä sopia ylityöt ja ylityökorvaukset. Mä saan X kruunua jokaiselta ylityötunnilta, ja lasken ylityötunteja vaan silloin kun teen selkeästi ylimääräistä. Jos äiti on tunnin tai pari myöhässä kotoa, ihan sama. Jos joudun koko päivän vahtimaan kipeää pentua, lasken koko päivän työpäiväksi. Vinkkinä vaan: älä tee ylitöitä ilmaiseksi (ainakaan liikaa!), älä anna olla hyväksikäytettävissä. Saa sanoa ei. Aina ei ole pakko jäädä. Mä oon pari viikonloppupäivää viettänyt lasten kanssa ihan palkattakin, koska ei ole ollut omia suunnitelmia ja oon halunnut antaa vanhemmille esimerkiksi kahdenkeskisen päivän tai jotain vastaavaa. Vähän omatunnon mukaan voi aina ajoittain joustaa ;)

Perheen kustantama asuminen ja eläminen
Sopimukseen kannattaa myös pistää maininta asutuksesta. Nyt kun mietin, tämän olisi voinut laittaa myös tuohon edelliseen postaukseen, mutta meni jo... Kuitenkin, asutko omassa huoneessasi talossa? Onko sulla oma kylppäri vai joudutko jakamaan lasten kanssa? Vai oletko live-out auppari? Millaisella sopimuksella perhe vuokraa sulle ulkopuolista kämppää? Miten pääset perheen luo? Katso myös, että sopimuksessa mainitaan, että vapaapäivinä ja vaikka olisit sairas, hostperhe silti tarjoaa sulle asutuksen ja ruoat. Uskokaa tai älkää, mutta se ei ole kaikille itsestäänselvyys...

Palkka
Sitten päästäänkin palkka-asioihin!! Tämä ehdottomasti mustalla valkoiselle ja katsokaa, tarkistakaa, tuplatarkistakaa, että siellä lukee, että X määrä kruunuja tulee asumisen ja ruoan LISÄKSI, niin kukaan ei ala vetämään teillä palkasta ruokarahoja tai osaa sähkölaskusta tai muuta typerää. Palkan lisäksi on hyvä sopia, kuka maksaa verot. Sinä itse vai hostit? Mulla hostit maksavat verot, eli saan itse käteen täyden palkan, mikä on tosi jees. Ja mikäli sulle maksetaan palkka käteisenä tai tilille hostien kädestä, pistäkää se palkkapäivä ylös ja pitäytykää siinä. Järjestöissä on se hyvä, että palkka kilahtaa aina tilille päivänä X. Tiedän parikin aupparia, jotka aina joutuvat odottelemaan palkkaansa kun hostit unohtavat... Kyllä T, puhun susta.

Tosiaan monille auppareille kustannetaan lisäherkkuja. Yleisimpiä ovat varmasti ruotsinkurssit, SL-kortit ja puhelinliittymät, mutta esimerkiksi T sai muistaakseni pari personal trainer -käyntiä ja salikortin, ja A:lle maksetaan jokaviikottainen jooga. Tai eihän se vittu siellä käy, mutta you get the idea :D Näistä kannattaa olla jonkinlainen maininta, mieluusti lisäherkun hinnan kera. Just in case.

En osaa sanoa menisikö matkakulut lisäherkkuihin, mutta whatever. Maksaako perhe sun lennot tai laivat Ruotsiin ja takaisin? Kuka maksaa jos haluat lähteä lomalle Suomeen? Mihin summaan asti perhe on valmis korvaamaan matkakuluja? Annetaanko summa sulle vai hoitaako perhe koko matkan varauksen? Mustaa valkoisella kiitosssss.

Irtisanomisaika
Viimeinen, mutta samalla yksi tärkeimmistä asioista on varmasti irtisanoutuminen. Mulla tämä on kaksi viikkoa molemmin puolin, eli jos vaikka tänään äiti täräyttäisi mulle, että etsitään uusi au pair, saat potkut niin mulla on kaksi viikkoa vielä töitä. Tai jos mä ilmoitan tänään, että nyt mä haluan lähteä, niin mulla on kaksi viikkoa vielä töitä. Oon kuullut mitä erilaisimpia irtisanomisaikoja, joten nämä on varmaan tosi perhekohtaisia. Irtisanoutumisjuttujen yhteydessä suosittelen lämpimästi avoimuutta perheen kanssa - kerro jos joku on huonosti ja pyydä perhettä kertomaan jos joku on huonosti. Silloin kukaan ei pahoita mieltään eikä kukaan ajattele toisesta paskaa selän takana ja sitten hymyile kasvotusten. Sulla on oikeus tietää jos teet perheen mielestä jotain väärin, ja perheellä on oikeus tietää jos koet jonkun asian epämukavaksi. Puhukaa puhukaa puhukaa.

Mutta nämä sopimusasiat ovat aina niin henkilökohtaisia, että ne on hyvä puhua huolella läpi perheen kanssa ja aina välillä kaivaa esille jos jokin kohta kaipaa päivittämistä.

Voi jumaliste mikä määrä asiaa. Liikaa asiaa. Liian vähän kuvia. Print screenejä. Whatever. Yritän pukata kolmannen osan siitä itse muuttamisesta ja duunin aloittamisesta ulos viikonlopun aikana! Nyt silmiin sattuu ja nenässä kutittelee intialaiset mausteet ja selässäkin tuntuu ikävälle. Lisäksi Poika päätti tänään, että mä vihaan sitä, ja kuiskasin Tytölle salaa, että se on mun lempparilapsi. Oon hirvee auppari. Teidän ei pitäisi ottaa multa neuvoja ollenkaan.